1.
Ollaan Ylläksellä hiihtolomalla. Ollaan menty laskettelemaan, on pilvistä ja tulee aivan saatanasti. Päätetään mennä huipulle, mikä on pitkä prosessi sen aikaisilla hisseillä. Lopulta ollaan tosi korkealla, 719 metrissä, valmiina laskemaan alas. Kun annan painon hitaasti liukua eteenpäin ja annan painovoiman vetää minua kohti merenpintaa, huomaan oudon tunteen. En liiku. Olen rinteen jyrkimmässä kohdassa ja olen paikallani. Tuuli on niin voimakas, että en liiku. Olen pysähtynyt etukenoon rinteeseen, ja samalla tuuli puhaltaa pilviä juuri sen verran pois, että hetken verran näen kauas. Lunta, paljon puita ja muutama valkoisena läikkänä erottuva aukea. Ja samassa alan kamalaa vauhtia liukua alas rinnettä.
2.
Pyöräilen kouluun aamulla. Poljen pitkää hiekkatietä, jonka molemmille puolille nousevat rinteet. On sumua joka paikassa, vaikea nähdä eteensä. Ilma on kosteaa ja tekee pisaroita silmälaseihin. Kun lasken rinnettä pyörällä, aurinko nousee, enkä näe eteeni. Valo taittuu sumusta niin että kaikki on aivan täysin valkoista muutaman hetken ajan. Mutta ajan silti eteenpäin. Hymyilyttää, on kylmä.
3.
Olemme olleet katsomassa elokuvaa. Olen kaverin skootterin kyydissä. En pidä kiinni kahvoista, vaan kaveristani. Puristan tiukasti, sillä minua pelottaa. Ajamme mielestäni kovaa, kuten aina. Mutta alan nauttia adrenaliinista. Hyräilen kypärän sisällä eikä kukaan kuule. Hymyilen eikä kukaan huomaa. Kaukajärvi hymyilee. Olemme lähdössä kyseisen ystävän mökille ja mietin sinne tulevia ihmisiä, joihin haluan tutustua. Pysähdymme valoissa ja sanon kaverille että tämän muistan aina. Toinen tulee iloiseksi. Ja minäkin olen.
4.
Tänään. Kosken ääni. Hiekkatiellä kävelevät ihmiset. Koira. Autojen äänet. Hengitys. Keskustorilta kuuluva snoukkatapahtuma pauhaa. Päässä on ihan tyhjä. Olo on helpottunut. Takin kulma. Sanoinkuvaamaton tuoksu. Tähdet. Valot. Lasit huurustuvat kylmässä, kaikki on hieman sumeaa ja silti selkeää. Tekee mieli nauraa, hyppiä, hymyillä, tanssia, huutaa, kiljua, pyöriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti