sunnuntai 28. lokakuuta 2012
torstai 25. lokakuuta 2012
lauantai 20. lokakuuta 2012
Kuvausprojekti.
Kaikki lähti siitä kun halusin tehdä yhdestä poikamaisesta
ystävättärestäni naisen.
Kyseinen tyttö ei
juuri ikinä käytä mekkoja, ei juuri meikkaa ja naisellinen käyttäytyminen on
hänestä epäluontevaa. Halusin työntää häntä mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Halusin haastaa häntä itsetutkiskeluun, ja kyseenalaistamaan, miksei esim.
kepeä flirttailu tai muuten naiselle ominainen keikailu hänestä tunnu hyvältä. Niinpä
meikkasin, puin ja yritin luoda kuvaajana mallille tilanteen, jossa hän tuntisi
olonsa mahdollisimman naiselliseksi.
Toinen malli on
vahva persoona. Hänen kuvaamisensa yhteydessä vaikeudeksi nousi se, ettei
hänelle juurikaan löydy rooleja, joihin hänestä olisi epämukavaa heittäytyä. Niinpä
yritin saada hänestä mahdollisimman paljon irti tanssin avulla. Tanssin
kuvaaminen on aina haasteellista, sillä liikettä on aina parasta kuvata
liikkuvana kuvana, ei yksittäisenä sekunnin murto-osana, joten kuvaan tulisi
saada liikkeen illuusiota.
Ja tietenkin koska
kyseiset mallit ovat minulle todella läheisiä, he haastoivat minut ulos omalta
mukavuusalueeltani, kameran takaa. Jouduin meikattavaksi ja laitettavaksi, ja
lopulta minut tuupattiin kameran eteen. Kamalaa, mutta ainakin kuvausten teema
toteutui uskomattoman hyvin.
Kun lopulta
katselin kuvia ja järjestelin niitä, huomasin meidän kaikkien kolmen
noudattavan samaa kehityskaarta. Alussa olemme epävarmoja. Aluksi olo oli outo
kameran ja valojen edessä. Kaikilla meillä on oma luonteemme ja omat tapamme
toimia. Ensimmäisissä kuvissa olemme vielä hieman sulkeutuneita. Mutta jossain
vaiheessa olo alkaa rentoutua, kuvissa alkaa näkyä enemmän hymyä ja rohkeampia
liikkeitä. Luovuus ja mallin oma persoona alkavat paistaa rohkeammin läpi. Ja
viimeisissä kuvissa alamme jopa haastaa itseämme. Oli se sitten hiljaista tai
äänekästä.
Kuvauspäivä oli
mieletön kokemus ja sain ehkä ositettua itselleni että saan halutessani jotain
jopa aikaiseksi. Myös kameran eteen joutuminen ja oman naamansa tuijottelusta
ehkä on jotain hyötyä. Toivon että katsoja saisi kuvista edes hyvän mielen, jos
ei muuta.
Kuvaaja: Maija
Pyykkönen, Arttu Soilumo ja Sanni Lehto
Mallit: Salla
Uusitalo, Sanni Lehto, Maija Pyykkönen
Maskeeraaja: Maija
Pyykkönen ja Sanni Lehto
Kiitos mallit ja
Arttu joka tuli hauskuuttamaan meitä. Kiitos TYK kun on mahdollisuutta tehdä
tällaista ja kiitos Mika Kuitunen kun avaat aina ovet kun oven avaajaa
tarvitaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)